Saturday, December 09, 2017

Neokonchennaya povest / [Unfinished Story]



Neokonchennaya povest / [Unfinished Story]. The finale. The doctor Yelizaveta Maksimovna (Elina Bystritskaya) helps cure the paralyzed shipbuilder Yuri Yershov (Sergey Bondarchuk).

Неоконченная повесть / Neokontshennaja povest / ...Ja tarina jatkui / Det var bara början. SU 1955. PC: Lenfilm. D: Friedrich Ermler. SC: Konstantin Isayev / Isajev. CIN: Anatoli Nazarov. AD: Isaak Kaplan, Bella Manevich / Manevitsh. M: Gavriil Popov. ED: E. Mahankova.
     C: Elina Bystritskaya / Elina Bystritskaja (Yelizaveta Maksimovna Muromtseva / Jelizaveta Maksimovna Muromtseva); Sergey Bondarchuk / Sergei Bondartshuk (Yuri Yershov / Juri Jershov); Evgeniy Samoylov / Jevgeni Samoilov (Aleksandr Aganin); Sofiya Giantsintova / Sofija Giatsintova (Anna Konstantinovna Yershova, Yuri's mother); Yevgeni Lebedev / Jevgeni Lebedev (Fyodor Ivanovich / sekretar raikoma / aluekomitean sihteeri).
    Loc: Leningrad.
    Helsinki premiere: 24.8.1956 (Capitol). telecast: 10.3.1960 (TV1). distributor: Kosmos-Filmi Oy. VET 44299 – S – 2640 m / 97 min
    A vintage KAVI Agfacolor 35 mm print with Finnish / Swedish subtitles, 93 min
    Introduced by Susan Ikonen.
    Screened at Cinema Orion, Helsinki (Woman in Soviet Film), 9 Dec 2017

In her introduction Susan Ikonen covered, among other things, the Stalin era "doctors' plot" and "Leningrad affair" backgrounds to the film, a huge popular hit with an audience of 30 million. For the contemporary audience it was a rehabilitation story. The name Yelizaveta Maksimovna was typically Jewish, and the actress Elina Bystristskaya was known to be an Ukrainian Jew. She and her parents were decorated heroes of WWII thanks to their contributions in medicine. Unfinished Story was Bystristkaya's breakthrough role, soon followed by her most famous part in Quiet Flows the Don. She then joined the Maly Theatre in Moscow.

Bystritskaya's dignity and authority carry the film. Hers is an excellent performance, restrained yet passionate, sober yet moving.

Unfinished Story is very specifically a Leningrad film, filmed during the four seasons on its distinctive locations, culminating in an allegorical finale which is open to many interpretations.

Doctor Muromtseva is busy both at the clinic and with house calls. There is an air of reality in the account of her schedule. Her most challenging patient is the paralyzed shipbuilder Yuri Yershov (Sergei Bondarchuk). When they are about to fall in love Yershov's mother begs Muromtseva to stay away because Yershov cannot do anything halfway, and to be a disappointment for her would be overwhelming for him. The separation is a bitter ordeal for both, and only when Muromtseva is being criticized for neglecting a patient whose condition is getting worse she feels justified and obliged to meet him, and a successful rehabilitation starts. The glossy and idealized photographs above do not give a fair impression of the film.

Doctor Muromtseva is a fine professional but her work orientation has not changed her to a cold and distant figure. She is a mature personality, at ease with children and old people, with men and women, with workers and architects. Her emotional strength is a major resource in her work as a doctor. She also seems to have endless patience in fielding unwanted male attention.

Yuri Yershov brings to mind the male protagonist of Yuli Raizman's A Lesson in Life which had its premiere in the same year. Both are overbearing authoritarians who do not suffer fools gladly. Yershov is aware of his limitations and rough edges. Among his habits are mirror monologues. With his stick he actually turns a mirror on himself to conduct self-analysis: "when are you going to start to treat people in a more friendly fashion?". Muromtseva and Yershov are very different, but there is a sense that Muromtseva might help Yershov grow as a human being.

Unfinished Story belongs to the films in which music matters. A key scene is a symphony concert at the Saint Petersburg Philharmonia. Tchaikovsky's Pathetic Symphony is being played, and Lauri Piispa reminded us that the conductor is Mark Ermler, the director's son (he is not credited, but this fact has been pointed out by Peter Bagrov in his Ermler essay). The music is a test of character: it brings together two of Yershov's students; it helps Muromtseva judge between her two suitors. There is also an attractive sing-along sequence accompanied by accordeon.

Interestingly, the politruk of the story, the secretary of the regional committee, is portrayed as a negative character, a meddler into people's affairs, and a bad loser as Muromtseva's rejected suitor.

In the discussion after the film interpretations were suggested to the allegorical ending. Perhaps the paralysis is a symbol for the Soviet Union, and maybe a more human approach is a way to a cure.

IMDb claims that Unfinished Story is black-and-white, but we screened our vintage colour print. However, the colour is drab in a regular kind of way.

OUR PROGRAM NOTE BY SUSAN IKONEN:
OUR PROGRAM NOTE BY SUSAN IKONEN:

Friedrich Ermler (1898–1967) aloitti ohjaajanuransa 1920-luvun mykkäelokuvilla, ja hänen ja Eduard Iogansonin ohjaama Katkan valkoiset omenat (1926) saavutti mainetta myös Neuvostoliiton ulkopuolella. Stalinin aikana Lenfilmin vaikuttaja ja vannoutunut kommunisti Ermler osallistui täysin rinnoin johtajan ja neuvostojärjestelmän ylistämiseen ansaiten kaikkiaan neljä Stalin-palkintoa. Yhden niistä hän sai ohjauksestaan Suuri kansalainen (1939), jota on pidetty vuosien 1937–1938 suuren terrorin oikeuttavana propagandaelokuvana. Niin ikään Stalin-palkinnon saaneiden sotaelokuvien (naispartisaanista kertova Hän puolustaa isänmaataan, 1943, ja Stalingradin taistelua kuvaava Ratkaiseva hetki, 1944) sekä neuvostotieteen ylivoimaisuutta korostavan Suuren voiman (1949) jälkeen Ermler ohjasi monien yllätykseksi Konstantin Isajevin käsikirjoittaman rakkauselokuvan …Ja tarina jatkui, joka osaltaan oli muuttamassa neuvostoelokuvan painopistettä suuresta sankarillisuudesta näennäisesti pienempään ja ennen muuta humanistisempaan suuntaan. Elokuvan keskiössä ovat "epäsankarilliset”, tavalliset ihmiset, joiden jokapäiväistä ja arkista elämää elokuva seuraa.

Kolmiodraaman pääosassa on Jelizaveta Maksimovna, potilaistaan aidosti välittävä piirilääkäri ja puolueen aluekomitean jäsen – itsenäinen, työlleen omistautunut ja sitä rakastava uranainen. Häntä piirittää kukkasin ja kosinnoin lääkärikollega, neurologi Aganin. Kolmiodraaman kolmas osapuoli on molempien lääkärien potilas, laivanrakennusinsinööri Jershov, joka on halvaantunut työtapaturman seurauksena. Jelizaveta Maksimovnan ja Aganinin arvot ja maailmankuvat törmäävät potilaan tilaa ja hoitoa arvioidessa. Koska kyse on "merkittävästä henkilöstä", ei Aganin halua ottaa pienintäkään riskiä hoidon suhteen, sillä lääkäri joutuisi vastuuseen, mikäli potilaan tila huononisi. Potilaan tulee alistua ja levätä. Jelizaveta Maksimovna sen sijaan tunnistaa Jershovin eteenpäinpyrkivän ja voimakastahtoisen luonteen, joka ei suostu hyväksymään tilannetta saati lepäämään laakereilla, ja vaatii tätä työskentelemään ja toteuttamaan itseään. Piirilääkärin ja potilaan välille syntyy luottamuksellinen, rakkaudeksi kasvava suhde, jonka tiellä kuitenkin ovat Aganin ja Jershovin äiti – sekä Jershovin fyysinen vamma. 

Jelizaveta Maksimovnan rooli saattoi Elina Bystritskajan (1928–) laajan yleisön tietoisuuteen, ja tarinan mukaan kirjailija Mihail Sholohov valitsi hänet omakätisesti rooliin, josta näyttelijätär kaikkein parhaiten tunnetaan: Aksinjaksi Sergei Gerasimovin filmatisointiin Sholohovin romaanista Hiljaa virtaa Don (1957). Elokuvia hylkäämättä Bystritskaja teki kuitenkin pääuransa Moskovan Pienessä teatterissa. Jershovin roolin tulkinnut Sergei Bondartshuk (1920–1994) aloitti ohjaajanuransa niin ikään Sholohov-filmatisoinnilla Ihmisen kohtalo (1959). Parhaiten Bondartshuk tunnetaan Oscar-palkitun ja yhtenä elokuvahistorian kalleimpana tuotantona pidetyn Sodan ja rauhan (1966) ohjaajana sekä Pierre Bezuhovin roolistaan.

…Ja tarina jatkui kuvaa kuin varkain neuvostoyhteiskunnan modernisoitumista ja keskiluokkaistumista. Sankareina eivät ole enää työläiset tai yli-inhimilliset sankarit, vaan korkean koulutuksen saaneet ja omassa elämässään taistelunsa käyvät asiantuntija-ammatin edustajat, insinöörit ja lääkärit (molemmissa kummankin sukupuolen edustajia). Kuuluminen intelligentsijaan ei kuitenkaan takaa sivistyneisyyttä; elokuvassa on vahvasti mukana 1930-luvulla lanseerattu elementti kul’turnost’, joka oli osa Stalinin ajan neuvostolaista sivistystehtävää ja joka merkitsi korkeakulttuurin harrastamista. Elokuvan konserttikohtaus on alleviivaava: sankarittaren öykkäröivä kosija ei arvosta Tshaikovskia vaan kuorsaa kesken esityksen, kun taas sänkyynsä kahlittu insinööri kuuntelee tunteella eläytyen konsertin radiolähetystä. Ja tarina jatkui… onkin monella tapaa murroskauden elokuva: se yhtäältä kuvaa, toisaalta itse todentaa siirtymää Stalinin ajasta kohti uutta, vielä tuntematonta. Vanhojen stereotypioiden ja arkkityyppien (Jelizaveta Maksimovna paitsi yhteiskunnallisena toimijana myös äitihahmona) ohella siinä on myös varhaisen suojasääkauden kulttuurille keskeisiä elementtejä. Esimerkiksi vaikeneminen päähenkilöiden taustoista heijastaa koko 1950-luvun puolivälin neuvostoyhteiskunnan ilmapiiriä: lähimenneisyydestä ei sovi (vielä) puhua, mutta muutos on välttämätön – ja tärkeintä on suunta eteenpäin. Molemmat päähenkilöt, samoin kuin koko neuvostokansa, tahtovat pois menneisyydestä, kohti uutta. Jershovin fyysinen tila symboloi vahvasti Stalinin ajan yhteiskunnan halvaantuneisuutta, mutta miten tarina lopulta jatkuu…? Viitettä elokuvan loppuratkaisusta tarjoaa kevään symboliikka uutta luovana vuodenaikana: suojasää, joka antoi nimensä kokonaiselle poliittis-kulttuuriselle aikakaudelle.

Elokuvan keskeinen arvo löytyy yksilön sisäisen maailman tuomisesta esille sekä arkielämän kuvauksen että yksilöpsykologian ja henkilökohtaisten, yksityisten tunteiden kautta. Yhteiskunnallisen, jopa poliittisen, sävyn yksilön toiminta saa elokuvan humanistisen eetoksen kautta: neuvostoihmisen moraalin pohjana on huomioonottava, hyvä ja jalo suhtautuminen kanssaihmisiin. Tämä eetos ja humanismi edeltää 1960-lukulaista ideaalia "ihmiskasvoisesta sosialismista". Aikalaiskriitikot tosin moittivat elokuvaa liiallisesta dramatisoinnista ja pateettisuudesta, ja onkin esitetty, että Ermlerin – poliittisten elokuvien mestarin – pyrkimys yhdistää intiimit tunteet kansalaisvelvollisuuksiin, rakkauden näkeminen osana ihmisen yhteiskunnallista olemusta, ei aivan toteutunut. Elokuva kuitenkin onnistui puhuttelemaan aikalaiskatsojiaan. Siitä tuli suunnaton menestys Neuvostoliitossa, ja Elina Bystritskaja valittiin vuonna 1955 Sovetskaja kul’tura -lehden äänestyksessä vuoden parhaimmaksi naisnäyttelijäksi. Elokuvaa kierrätettiin ahkerasti myös lännessä neuvostoelokuvien viikoilla sekä filmivaihto-ohjelmien puitteissa. 

– Susan Ikonen 30.11.2017

Неоконченная повесть
Жанр: драма
Режиссёр: Фридрих Эрмлер
В главных ролях:
Элина Быстрицкая
Сергей Бондарчук
Оператор: Анатолий Назаров
Композитор: Гавриил Попов
Кинокомпания: Ленфильм
Длительность: 91 мин.
Страна: СССР
Язык: русский
Год: 1955
IMDb: ID 0048419

В ролях

    Элина Быстрицкая — Елизавета Максимовна Муромцева, участковый врач
    Сергей Бондарчук — Юрий Сергеевич Ершов, главный конструктор Балтийского завода
    Софья Гиацинтова — Анна Константиновна, мать Ершова
    Евгений Самойлов — Александр Денисович Аганин, врач-невропатолог
    Евгений Лебедев — Фёдор Иванович, секретарь райкома
    Александр Лариков — Спирин-дед
    Герман Хованов — Василий Спирин, отец Настеньки
    Юрий Толубеев — Николай Николаевич Сладков, ведущий инженер
    Эраст Гарин — Колосков, женский парикмахер
    Антонина Богданова — тётя Поля
    Владимир Воронов — Пономарёв, пациент
    Сергей Дворецкий — Сергей Андреев, студент
    Ольга Заботкина — Надя, студентка
    Сергей Карнович-Валуа — Валентин Осипович, профессор
    Борис Лёскин — симулянт
    Владимир Чобур — директор завода
    Юрий Бубликов — главный инженер завода
    Глеб Селянин — Володя, студент
    Таня Хоришко — Настенька (нет в титрах)
    Ариадна Кузнецова — выпускница (нет в титрах)

Съёмочная группа

    Автор сценария: Константин Исаев
    Режиссёр: Фридрих Эрмлер
    Оператор: Анатолий Назаров
    Художники: Белла Маневич, Исаак Каплан
    Композитор: Гавриил Попов

Дополнительная информация

    В фильме прозвучала музыка П. И. Чайковского.


NAINEN NEUVOSTOELOKUVASSA
Vapaa pääsy
Ohjelma lauantaina 9.12.2017
10.00 Tutkijat Mia Öhman ja Ira Österberg: seminaarin avaus
10.10 Dosentti Elina Kahla: Venäläinen naisihanne valkokankaalla
10.30 Tutkija Susan Ikonen: Stalinin ja suojasään välissä – 1950-luvun neuvostoelokuva kahden kulttuurin taitteessa
10.50 Elokuvanäytös: Ja tarina jatkui... (Neokontshennaja povest, 1955) • ohj. Friedrich Ermler • 96 min • suom. tekstit/svenska text
12.30 Tutkija Saara Ratilainen: Myöhäisneuvostoliittolainen nainen työn ja tabujen murroksessa
12.50 Tutkija Anastasia Khodyreva: Women made by Women: Women behind the Red and the New Russian screens
13.10 Keskustelua, vetäjänä Sanna Turoma
13.30 Tauko
14.00  Elokuvanäytös: Kummallinen nainen (Strannaja zhenshtshina, 1977) • ohj. Juli Raizman • 147 min • suom. tekstit (E) • ikäraja 7
Puhujat ja esityssarjan alustajat
Susan Ikonen on Helsingin yliopiston tutkija, joka valmistelee väitöskirjaa 1950-luvun neuvostokulttuurista.
Elina Kahla on Venäjän kulttuurihistorian dosentti ja Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin yhteyspäällikkö.
Anastasia Khodyreva on Turun yliopiston tutkija, joka valmistelee väitöskirjaa naiseuden representaatioista venäläisessä nykyelokuvassa.
Lauri Piispa on venäläiseen elokuvaan erikoistunut kulttuurihistorioitsija ja elokuvatutkija.
Saara Ratilainen on Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin post doc -tutkija, joka tarkastelee työssään digitaalista mediaa ja venäläistä nykykulttuuria.
Sanna Turoma on venäläisen kulttuurin dosentti ja toimii akatemiatutkijana Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutissa.
Mia Öhman on Helsingin yliopiston tutkija, joka valmistelee väitöskirjaa Suomen ja Neuvostoliiton välisistä elokuvasuhteista.
Ira Österberg on Helsingin yliopiston tutkija, joka valmistelee väitöskirjaa rock-musiikista venäläisessä elokuvassa.

Nainen neuvostoelokuvassa
09.12.2017 - 03.01.2018
Millainen oli neuvostonainen? Tämä sarja esittelee kahdeksan elokuvaa, joista jokainen antaa oman vastauksensa tuohon kysymykseen. Näissä elokuvissa naisen suhde työhön, äitiyteen tai miehiin kiteyttää myös jotain olennaista aikansa kiperimmistä yhteiskunnallisista kysymyksistä.

Esityksiä alustavat venäläisen kulttuurin tutkijat, ja teemapäivän seminaarissa lauantaina 9.12. kuullaan puheenvuoroja elokuvien laajemmasta kulttuurikontekstista ja sivutaan niitäkin valkokankaan neuvostonaisia, jotka eivät tällä kertaa mahtuneet mukaan.

Abram Roomin satiirissa Sänky ja sohva (Tretja Meshtshanskaja, 1927) rakkaus roihahtaa moskovalaisen kotirouvan ja asuntopulan takia sohvalle muuttaneen vuokralaisen välillä. Kolmiodraama heijastaa vallankumouksen mukanaan tuomia muutoksia kansalaisten yksityiselämässä.

Valoisa tie (Svetlyi put, 1940) on neuvostomusikaalin huippua: aiheena on uuden ammatti-identiteetin muotoutuminen ja ohjaajana Sergei Eisensteinin työtoveri Grigori Aleksandrov. Lukutaidottomasta kotiapulaisesta uljaaksi kutomon iskurityöläiseksi päätyy säteilevä Ljubov Orlova.

Friedrich Ermlerin väreiltään akvarellimainen leningradilaismelodraama …Ja tarina jatkui (Neokontshennaja povest, 1955) kertoo velvollisuudentuntoisesta lääkäristä, jonka sydämestä kisaavat Tshaikovskin musiikkia inhoava kollega ja rampa veneenrakentaja.

Vuonna 1967 valmistui kaksi eri olosuhteista kertovaa elokuvaa, joita ei päästetty laajaan levitykseen. Vuosikymmenen sukupolvielokuvan mestarin Marlen Hutsijevin Heinäkuun sade (Ijulski dozhd) kuvaa raikkaasti nuoren, insinööriksi valmistuneen moskovalaisnaisen sisäistä pohdintaa.

Andrei Kontshalovskin huipputeos Nuoren naisen onni (Istorija Asi Kljatshinoi, kotoraja ljubila, da ne vyshla zamuzh) näyttää dokumentaarisin keinoin, millaista rujon, mutta ylpeän Asjan (Ija Savvina) elämä on kaukana kaupungista.

Gleb Panfilov ja Inna Tshurikova yrittivät vuosikaudet saada tukea Jeanne d´Arc -hankkeelleen, mutta lupa heltisi lopulta toiselle aiheelle. Pyydän puheenvuoroa (Proshu slova, 1976) on sukellus sosialistisen yhteiskunnan kasvattaman, työlleen elävän naisen maailmaan.

Suomen ensiesityksenä nähdään Juli Raizmanin ja käsikirjoittaja Jevgeni Gabrilovitshin myöhäiskauden työ Kummallinen nainen (Strannaja zhenshtshina, 1977), jossa kolmikymppinen juristi riuhtaisee itsensä yllättäen irti materiaalisesti turvatusta, mutta kaavoihin kangistuneesta ja anopin päsmäröimästä avioliitosta.

Neuvostonaisen elämää Hollywood-tyyliin käsittelevä Moskova ei usko kyyneliin (Moskva slezam ne verit, 1979) keräsi teattereihin yli 80 miljoonaa katsojaa ja sai myös parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarin. Moskovalaistytön tuhkimotarina 1950-luvun viattomuudesta kypsäksi yksinhuoltajaksi ja tehtaanjohtajaksi annettiin Ronald Reaganille katsottavaksi ennen vuoden 1985 matkaa Neuvostoliittoon – ja hän katsoi sen kahdeksan kertaa.

Mia Öhman ja Ira Österberg

Neljässä näytöksessä kuullaan tutkijoiden alustuksia: 13.12. Sänky ja sohva (Lauri Piispa), 14.12. Valoisa tie (Ira Österberg), 18.12. Nuoren naisen onni (Sanna Turoma) ja 23.12. Heinäkuun sade (Mia Öhman).

Yhteistyössä: Aleksanteri-instituutti (Helsingin yliopisto), Gosfilmofond

No comments: