Skavabölen pojat / Last Cowboy Standing

Skavabölen pojat. On the sofa: Onni Tommila, Leea Klemola, Ilmari Järvenpää, Elina Knihtilä and Tommi Korpela.Behind: Martti Suosalo. Please click to enlarge the image.

Skavabölegrabbarna
    FI / DE © 2009 Juonifilmi / Nikovantastic. D: Zaida Bergroth. SC: Antti Raivio, Jan Forsström, Zaida Bergroth – based on the play by Antti Raivio (1991). DP: Anu Keränen. M: Alexander Hacke.
    CAST: Lauri Tilkanen (Rupert), Iiro Panula (Evert), Ilmari Järvenpää (Rupert as a child), Onni Tommila (Evert as a child), Leea Klemola (mother), Martti Suosalo (father), Sulevi Peltola (Magician Kinnunen), Elina Knihtilä (Anu), Tommi Korpela (Ossi), Henriikka Salo (Anneli), Eila Roine (aunt Hilppa), Saara Kotkaniemi (Maria), Kirsi Asikainen (Anja Sallinen), Annu Valonen (Farkku-Tamara), Tarja Kirjatankki (Rosenqvist), Hannu Kivioja (grandfather), Tuomas Turkka (Russian soldier). 126 min.
    A FS Film release with Swedish subtitles by Joanna Erkkilä.
    D-Cinema at Tennispalatsi 2, Helsinki, 5 Sep 2009 (premiere weekend).

Skavaböle = Hyrylä, the center of Tuusula, not far from Helsinki.

Antti Raivio is a well-known Finnish actor, director, playwright and co-founder of Q-Teatteri (The Q Theatre). His play Skavabölen pojat was an acclaimed production of Q-Teatteri in 1991.

Positive features in the film:
– a good cast
– Zaida Bergroth is an excellent director of children
– the subject is strong: the boys surviving a dysfunctional family
– the father (Martti Suosalo) succumbing to alcoholism, the mother (Leea Klemola) to psychosis and suicide.

The subject is depressive, and the general atmosphere is melancholy. There are uplifting passages, usually related to the media: Lasse Virén winning a gold medal in the Munich Olympics, Millie Small doing her ska hit "My Boy Lollipop", the boys dancing to "Sugar Baby Love" by Rubettes.

The main theme tune of the film by Alexander Hacke is an homage to Led Zeppelin's "Stairway To Heaven".

The presence of history is also depressing, symbolized by the skull of the Russian soldier. The grandfather (Hannu Kivioja) had been an army doctor.

There is little sense of inner drive and tempo in the movie. It is a bit static, and the characters seem so crushed by their circumstances that the viewer may get exasperated.

Laila had seen the Q-Teatteri production of Skavabölen pojat, which she found powerful, but in her opinion the subject had lost some of its force in the film adaptation.

A heavy digital look.


ELONET: TIIVISTELMÄ

Zaida Bergrothin esikoisohjaus Skavabölen pojat (2009) on suomalais-saksalainen yhteistuotanto. Antti Raivion samannimiseen näytelmään perustuva draama on kuvaus perheen hajoamisesta 1970- ja 80-lukujen Suomessa. Tarinan keskiössä ovat veljekset Rupert (Lauri Tilkanen / Ilmari Järvenpää) ja Evert (Iiro Panula / Onni Tommila), joihin vanhempien (Leea Klemola, Martti Suosalo) avioero ja isän alkoholismi jättävät jälkensä.

ELONET: SISÄLTÖ

1980-luku, Hyrylä. Rupert palaa asepalvelunsa jälkeen kotiin veljensä Evertin 16-vuotispäivänä ja leipoo tälle perinteen mukaisen kakun. Illalla, kun muut nuoret jatkavat viikonlopun juhlintaansa, Rupert kapuaa ullakolle ja lapsuuden kipeät muistot nousevat hänen mieleensä.

Tarina siirtyy kymmenen vuotta taaksepäin, 1970-luvun kesään, jolloin Lasse Viren voitti Münchenissä kultaa ja Kallion perhe, taiteilija-äiti Pipa, elinkeinohallituksessa johtajana työskentelevä varatuomari-isä Pekka sekä yhdeksän ja kuusivuotiaat Rupert- ja Evert-pojat muuttivat rivitaloon Kauniaisiin. Pojat tutustuvat pian talon muihin lapsiin, näyttelijätär Rosenqvistin Rebeccaan ja Sipilän sisaruksiin Lottaan ja Henniin, jota Rupert tapailee roskakatoksessa.

Perheen maailma nyrjähtää sijoiltaan, kun Rupert löytää isän pudottaman kirjeen ja Evert lipsauttaa äidilleen tiedon ”tuoksukirjenaisesta”. Äidin ja isän tapellessa pojat linnoittautuvat huoneeseensa. Jouluna Pekan veli Ossi, Kellokosken mielisairaalan johtava lääkäri, ja hänen kirjailijavaimonsa Anu sekä isotäti Hippa kyläilevät ja juhlivat perheen seurassa Rupertin tarkatessa tilannetta. Joulupäivänä Pipa sai vahvistuksen miehensä uskottomuudesta ja on sytyttää tulipalon polttamalla tämän kirjeet. Äiti lähtee joksikin aikaa ”lepäämään” ja pojat muuttavat hetkeksi Ossin ja Anun luo. Kun äiti palaa takaisin kotiin, isää alkaa näkyä harvemmin: isällä on tyttöystävä, Anneli, ja Antabus-kapseli. Pojat tekevät verivalan ja vannovat etteivät jätä toisiaan koskaan pulaan. Rupert paljastaa Evertille isän menevän uusiin naimisiin, ja sosiaalivirkailija saapuu kysymään pojilta, kumman luona he mieluimmin asuisivat.

Kesken Rupertin muistelujen Hyrylän talon ullakolle rymistelee taikuri Kinnuseksi ja hänen isänsä ystäväksi esittäytyvä mies. Rupert on heittämässä miestä ulos, kun Evert raahaa alkoholisoituneen ja huonossa kunnossa olevan isänsä kotiin. Kinnunen yrittää viedä ullakolla olleen isoisältä, sota-ajan lääkintäkapteenilta, perityn pääkallon. Käy ilmi, että kallo on Kinnusta haavoittaneen venäläisen, jonka hän surmasi sodassa. Kun hän aikoinaan hautasi ruumiin, se löytyi ilman päätä - kallon oli vienyt kapteeni Kallio.

Avioero-oikeuden päätöksellä lapset määrätään isälle. Äidin mielenterveys horjuu ja hän yrittää jättäytyä junan alle, mutta pojat hakevat hänet radalta pois. Pojat muuttavat isän ja Annelin kanssa Hyrylään, Skavaböleen, kuten ruotsinkieltä taitava Rebecca tietää kertoa. Rupert ei tahdo sopeutua Annelin läsnäoloon, eikä isä anna pojan soittaa äidilleen tai tavata häntä.

1970-luvun puolivälissä Pekka jää sairauseläkkeelle ja Anneli lähtee Saksaan diplomaattihommiin. Pojat tapaavat äitinsä isän tietämättä, mutta vierailu epäonnistuu pahan kerran ja Rupert nimittää äitiään hulluksi. Äiti soittaa pojilleen, mutta Rupert laskee luurin suostumatta puhumaan hänen kanssaan. Pekka vierailee Pipan luona ja jää myös yöksi. Eräänä päivänä Pekka viiltää tuskaisena kylpyhuoneessaan Antabus-kapselin kyljestään ja alkaa juoda, mutta ei kerro lapsilleen, että heidän äitinsä on kuollut ennen kuin Hippa-täti paljastaa asian. Rupert näkee isän itkevän yksin lohduttomasti.

Ullakolta Rupert löytää asiakirjoja, joiden perusteella hän syyttää isäänsä siitä, että tämä avioeroaikoina järjesti Ossin avulla äidin mielisairaalaan ja sai näin lapset itselleen. Pojat koettavat piilottaa isän viinat ja syntyneessä tappelussa Rupert lyö isänsä lattiaan, mutta Evert keskeyttää tilanteen uhkaamalla veljeään aseella. Ullakolla isä juo yksin viime tipat viinasta, näkee yöllä näkyjä ja kokee puhuvansa Pipan kanssa. Rupert etsiytyy Kauniaisiin, radanvarteen, missä äiti jättäytyi junan alle. Hän näkee mielikuvissaan tapahtuman ja jättää äidilleen jäähyväiset. Aamulla Kinnunen herättää Evertin ilmoittamalla tämän isän kuolleen. Poistuessaan Kinnunen vie mukanaan pääkallon, jonka hautaa maahan saaden itselleen rauhan.

Isänsä hautajaisten alla Evert vie uurnasta tuhkan ja karkaa hautaamaan sen kotipihaan heidän yhdessä istuttaman vuorimännyn juurelle. Rupert huomaa uurnan sisällön vaihtuneen ja antaa tilaisuuteen saapuneen Annelin laskea sen maahan. Männyn vierellä veljekset lupaavat pitää toisistaan huolta lapsuudenaikaisen verivalansa velvoittamina.