Thursday, September 28, 1989

Madrid 28 Sep - 5 Oct 1989

Suomen elokuva—arkiston ja Filmoteca Españolan välillä on neuvoteltu maiden välisen kulttuurivaihtosopimuksen elokuvaviikkojen vaihtoa koskevan kohdan sekä arkistojen välistä yhteistoimintaa koskevan kohdan toteuttamisesta ja päätetty järjestää espanjalaisen elokuvan esittely Suomessa keväällä 1990. Tätä tarkoitusta varten matkustin Madridiin valitsemaan kyseiset elokuvat ja samalla tutustumaan Espanjan elokuva-arkistoon.

Filmoteca Española toimii kulttuuriministeriön alaisuudessa, ja sen toimisto sijaitsee samassa rakennuksessa kuin maan TV-koulu. Filmotecassa on kaikkiaan 80 työntekijää. Elokuvakokoelmaan sisältyy 18 000 pitkää elokuvaa. Filmotecan julkaisutoiminta on korkeatasoista; muutamia uusimpia teoksia sain mukaani toimitettavaksi kirjastollemme.

Filmotecan esitystoiminta kuuluu maailman vaativimpiin ja korkeatasoisimpiln, ja myös sen yleisönsuosio on huomattava. 5 miljoonan asukkaan kaupungissa on helpompaa saada yleisöä vaikeallekin sarjalle kuin Helsingissä. Tänä vuonna esityspaikaksi on avattu Cine Doré, yksi maailman tyylikkäimmistä elokuvateattereista. Elokuvateatteri on rakennettu alkuperäisen 1920-luvun elokuvapalatsin designin pohjalta tyylitajuisesti modernisoiden. Cine Doréssa on jatkuvassa käytössä iso ja pieni sali, ja kesäisin on lisäksi yöesityksiä varten ulkoterassikatsomo. Kaikki ei-espanjankieliset tai espanjaksi tekstittämättömät elokuvat simultaanitulkataan induktiosilmukalla. Aulassa on viihtyisä baari ja kirjakioski. Konehuoneet ovat tilavat; aulan yläkerrassa on runsaasti tilaa henkilökunnalle ja filminkäsittelylle sekä lehdistötilaisuuksia varten suunniteltu huone. Monitoreissa pyörii jatkuvasti esittelyvideoita tulevasta ohjelmistosta. Henkilökuntaan sisältyvät myös paikannäyttäjät – palvelu on siis ylellistä.

Lipunhinta on 150 pesetaa (6 mk) ja 10 käynnin kortti 1200 pesetaa (kantakorttia ei ole) kun normaali kaupallinen lipunhinta on 500 pesetaa (20 mk). Kun kerroin meidän hinnoistamme, sain konunentiksi, että FIAF:n pitäisi puuttua asiaan.

Vierailua emännöi kiitettävän tehokas Catherine Gautier, jonka ansiosta turhaa luppoaikaa ei jäänyt. Gautier vastaa Filmotecan kansainvälisistä suhteista ja on koko FIAF:n esitystoiminnan avainhenkilöitä. Sain, häneltä runsaasti tietoa elokuvalevityksestä ja vaikeiden elokuvien saatavuudesta.

Filmotecan henkilökunnan lisäksi tutustuin kulttuuriattasea Eeva Kapaseen Suomen Madridin suurlähetystöstä.

Viikon ohjelma koostui lähinnä tutustumisesta Espanjan elokuvan historiaan. Espanjassa tehdään vuosittain 80 elokuvaa, joukossa monia korkeatasoisia teoksia, joita ei maan ulkopuolella kovin hyvin tunneta. Maan elokuvan historiasta olisi koottavissa vaivattomasti 100 korkeatasoisen elokuvan retrospektiivi. Espanja-sarja on arkistossa esitetty viimeksi vuonna 1983; nyt olisi tarkoitus esittää 30 elokuvaa, joista ainoastaan muutama nähtiin myös silloin..

KATSELURAPORTTI

Pedro Almodóvar: ¿QUE HE HECHO YO PARA MERECER ESTO! (What Have I Done to Deserve This?, 1984)

Pedro Almodóvar: LA LEY DEL DESEO (The Law of Desire, 1986)

Pedro Almodóvar: LABERINTO DE PASIONES (The Labyrinth of Passions, 1982)

James Whale: WATERLOO BRIDGE (1930) (Cine Doré)

Florián Rey: MORENA CLARA (1936) video. Pääosassa Imperio Argentina.

Juan Antonio Bardeiu: CALLE MAYOR (Main Street, 1956) video

Carlos Saura: LOS GOLFOS (The Punks, 1959)

Victor Erice: EL ESPIRITU DE LA COLMENA (Spirit of the Beehive, 1973)

Jaime Chávarri: A UN DIOS DESCONOCIDO (To An Unknown God, 1977)

Edgar Neville: LA VIDA EN UN HILO (Life Hanging front a Thread, 1945) video

José Luis Sáenz de Heredia: EL ESPIRITU DE RAZA (The Spirit of a Race, 1941) video

José Luis Borau: HAY QUE MATAR B (B Must Die, 1974) video

Fernando Fernán-Gómez: LA VIDA POR DELANTE (Your Life Ahead of You, 1958) video

Juan de Orduña: ELLA, EL Y SUS MILLONES (Hers, His and the Millions, 1944) video

Benito Perojo: LA VERBENA DE LA PALONA (Paloma Fajr, 1935) video

Manuel Gutiérrez Aragón: EL COPAZON DEL BOSQUE (The Heart of the Forest, 1978) video

Entilio Martinez-Lázaro: LAS PALABRAS DE MAX (Max’s Words, 1976)

Vicente Aranda: FANNY PELOPAJA (Fanny Strawtop, 1984)

Marco Ferreri: EL PISITO (The Little Flat, 1958)

José Luis Sáenz de Heredia: HISTORIAS DE LA RADIO (Radio Stories, 1955) video

Vicente Aranda: SI TE DICEN QUE CAl (If They Told You That I Fell, 1989)

Fernando Fernán-Góntez: EL MAR Y EL TIEMPO (The Sea and the Weather, 1989)

Luis G:a Berlariga: EL VERDUGO (The Executioner, 1963)

Fernando Fernán-Gómez: EL EXTRAÑO VIAJE (The Strange Journey, 1964)

Memesio M Sobrevila: EL SEXTO SENTIDO (Sixth Sense, 1926)

Miguel Picazo: LA TIA TULA (Aunt Tula, 1964)

Antonio Sau: AURORA DE ESPERANZA, (The Dawn of Hope, 1937)

Edgar Neville: LA TORRE DE LOS SIETE JOROBADOS (The Tower of the Seven Hunchbacks, 1944)

Lorenzo Llobet Garcia: VIDA EN SOMBRAS (Life in the Shadows, 1948) 1. kela

José Juan Bigas Luna: LOLA (1985) 1. kela

Tuesday, July 11, 1989

Moscow Film Festival 11.-16.7.1989

Vesnoi poster by the Kaufman brothers.
1. LA VERA FINE DEI ROMANOVI, Kinotsentr 6. Esitys- ja keskustelutilaisuudessa, jonka otsikkona on “Romanovin perheen salainen hauta”, nähdään luvatun “ennennäkemättömän dokumenttiaineiston” sijasta RAI 2:n dokuraenttielokuva, jossa on vain jo sanomalehdistä tuttuja valokuvia.

2. Rashid Nugmanov: IGLA (The Needle, Kazakfilm), Market. Kazakhstanilaisen elokuvan uuden aallon huomattavimpiin saavutuksiin kuuluva teos kertoo rajun tarinan nuorukaisesta, joka joutuu kamppailuun alamaailman kanssa yrittäessään pelastaa tyttöystävänsä huumekierteestä.

3. Viktor Prohorov, Aleksandr Aleksandrov: UTOLI MOJA PETSHALI (Assuage My Sorrow, Mosfilm), Market. Tarina itsekkyydestä: eroamaisillaan oleva nuoripari keskittyy riitoihinsa siinä määrin, että he laiminlyövät kymmenenvuotiasta poikaansa.

4. Aleksandr Surin: PODZHIGATELI (Arsonists, Mosfilm), Kinotsentr 1. Miljöönä on nuorisovankilaa muistuttava tyttöjen erikoisammattikoulu -sankaritar on pakojen suurmestari, mutta äiti ei huoli häntä takaisin, ja suuren tuhopolton sytytettyään tyttö pakenee autiomaahan, jossa hän kuolee paahteeseen.

5. Juri Kara: VORY V ZAKONE (The Kings of Crime, Gorkin studiot), Market. Maan viime vuoden toiseksi suosituin, tositapahtumiin perustuva elokuva kertoo uzbekistanilaisesta kaupungista, joka on joutunut gangsterien valtaan. Sisältää äärimmäisen väkivaltaisia kohtauksia.

6. Sergei Bodrov: S.E.R. [Svoboda — eto raj] (Freedom is Paradise, Mosflm), Market. Kolmetoistavuotias poika on pantu vaikeiden lasten sisäoppilaitokseen. Äiti on kuollut ja isä on rangaistussiirtolassa Siperiassa. Nerokkaita pakokeinoja hyväkseen käyttäen hän seikkailee Siperiaan ja kohtaa lopulta isänsä.

7. Valen Ogorodnikov: BUMAZHNYE GLAZA PRISHVINA (The Paper Eyes of Prishvin, Lenf ilm), Kinotsentr 1. Elokuva elokuvasta. Prishvin on elokuvaohjaaja, joka tekee kuvausta television alkuajoista 1940— ja 1950-luvulla. Vanhojen dokuiuenttien tutkiminen teinpaisee hänet järkyttävällä tavalla muistojen maailmaan.

8. Marlen Hutsijev: DVA FJODORA (Kaksi Fjodoria, Odessan studiot 1959), Kinotsentr 5. Vasili Shukshin -sarjan avausteoksessa hänet nähdään näyttelijänä. Nuoruuden valoa säteilevää Shukshinia ei heti tunnista: otsassa ei ole ryppyjä, posket eivät ole painuneet kuopalle. Neorealismin sukuinen raikas työ kertoo rintamalta palaavasta sotilaasta, joka löytää kotinsa raunioina ja ottaa huostaansa pakoilevan orpopojan. Tapa, jolla lapsen herkkyys rakkaudelle ja torjunnalle on havaittu, tuo mieleen Vera Panova—filmatisoinnin Serjozha.

9. Valeri Pitshul: MALENKAJA VERA (Pikku Vera, Gorkin studiot), Kinotsentr 4 (loppu) & Market—videohuone (alku). Riipaisevan aito kuvaus levottomista nuorista ja alkoholin ja väkivallan kierteeseen suistuneesta perheestä. Natalja Negoda on ansainnut maineensa: hänessä on sähköistä levottomuutta.

10. Vasili Shukshin: STRANNYE LJUDI (Outoa väkeä, Gorkin studiot 1970), Kinotsentr 5. Mustavalkoisena scopena toteutettu episodielokuva. Paljon mitään ei tapahdu, mutta elokuva on täynnä ihmeellistä huumorin ja surun sekaista uutetta, jota voi verrata Ozuun tai De Sicaan tai Barnetiin mutta ei oikeastaan keneenkään. Mestaniteos.

11. Vasili Shukshin: PETSHKI-LAVOTSHKI (Uuninpankot, 1972), Kinotsentr 5. Shukshjnin pääteoksena pidetty elokuva on toteutettu sekin mustavalkoisena scopena. Junamatkan kuvaus: mies ja vaimo maalta matkalla kaupunkiin, pääosissa Shukshin itse ja Lidia Fedosejevna; alussa nähtävä kylä on Shukshinin oma kylä Altailla.

12. V. Katamjan, P. Salejeva: ANNA AHNATOVA - LISTKI IZ DNEVNIKA, Market-videohuone. Tarkoituksena oli saada nähtäväksi Semjon Aranovitshin kehuttu Anna Ahmatovan kansio. Tämä oli tavanomainen TV—dokumenttielokuva.

13. Mihail Kaufman: VESNOI (Keväällä, Sovkino 1929), Kinotsentr 6. Kaufmanin veljeksistä tuntemattominunan hieno runollinen teos on verrattavissa Dziga Vertovin (= Denis Kaufmanin) parhaisiin.

14. Aleksandr Medvedkin: TSHUDESNITSA (Tyttö joka teki ihmeitä, Mosfilm 1936), Kinotsentr 6. Onnistunut komedia, tyylilaji sama kuin parivuotta aikaisexnmassa Onnessa.

15. Otar Ioseliani: APRILI (Gruzija—Film 1961), Kinotsentr 6. Ioselianin kuuluisa varhaisteos, 40-minuuttinen April, jäi aikoinaan käsittämättömästi vaille levitystä. Se on puhtaasti visuaalisin keinoin, ilman dialogia, toteutettu komedia, jossa esinemaailmaan liittyvät gagit muistuttavat Keatonia ja Tatia.

16. Vitautas Zalakjavitsus: [KRONIKA ODNOGO DNEI] (Erään päivän kronikka, venäjäksi dubattu versio, Liettuan elokuvastudio, 1963/1964), Kinotsentr 6. Elokuva, jossa on kysymys menneisyyden varjoista; ilmitarinan takaa kuultaa nimeämättömästä tuskasta kielivä piiloteksti. Vastarintaa herättänyt elokuva hyllytettiln aluksi.

17. Stanislav Rostotski: IZ ZHIZNI FJODORA KUZKINA (From the Life of Fyodor Kuzkin, Gorkin studiot), Market. Borjs Mojajevin romaaniin perustuva tarina hahmottaa pitkän historiallisen kaaren Venäjän maaseudulta, jossa sitkeästä päähenkilö joutuu terrorin uhriksi vuonna 1937. Suojasään kaudella Novyi Mirissä julkaistua romaania ei ole aikaisemmin voitu filmata.

18. Sergei Paradzhanov & Dodo Abashidze: ASHIK KERIB (Gruzija—Film), Market-videohuone. Visuaalisesti loistelias teos on vapaa tulkinta Lermontovin sadusta. Tableau—tyylinen kuvailmaisu on samaa kuin Tarussa Suramin linnoituksesta. Paradzhanov tuntuu kuitenkin menettäneen maagista kosketustaan Sayat Novan jälkeen.

19. Aleksandr Kaidanovski: ZHENA KEROSINSHTSHIKA (Kerosene Seller’s Wife, Mosfilm), Market-videohuone. Lakonista mustaa huumoria tihkuva työ tuo mieleen Polanskin lyhytelokuvat ja niiden oudot keksinnöt. (Mies katsoo saavissa olevaa nähtävästi kuollutta haukea, jonka kita on ammollaan. Kun hän työntää sormensa kitaan, hauki loksauttaa leukansa kiinni. Miehen sormi repeytyy haavoille.)

20. Vagif Mustafajev: MERZAVETS (Scoundrel, Azerbaidzanin studiot), Market-videohuone. Khattam on naiivin rehellinen kaveri, joka yrittää kamppailla huijausta vastaan virvoitusjuomatehtaalla. Mutta hänen tehdessään laaduntarkkailukokeita työtoverit hölskyttävät pulloja niin, että niiden sisältö roiskuu hänen päälleen, ja sekoittavat koeputkiin mitä ihmeellisimpiä aineita. Vähitellen nenästävedettävästä kaverista tulee pelinappula lahjonnan ja rikoksen koneistossa.

21. Alla Surikova: DVE STRELY (Two Arrows, Mosf ilm), Market. Fantastisen huono ja epäonnistunut elokuva, joka on sijoittuvinaan kivikauteen. Surikova ilmentää neuvostoviihteen limbotasoa, jota Ian Christie kutsuu “elokuvaksi kolmivuotiaille”.

22. Roman Balajan: LEDI MAKBET MTSENSKOGO UEZDA (Lady Macbeth of the Mtzensk District, Mosfilm), Market—videohuone. Leskovin kertomukseen perustuva elokuva ei poikkeaa kovinkaan paljon Wajdan tulkinnasta Sibirska Ledi Macbeth (Suomessa: Synnin hekumaa). Uutena pidettäneen täällä pakkomielteistä keskittymistä tuhoisaan seksuaalisen himoon. Tarina ei ole niinkään erilainen kuin Postimies soittaa aina kahdesti.

23. Abram Room: JEVREI NA ZEMLJE (Jews on Earth, Sovkino & OZET 1927), Kinotsentr 2. Käsikirjoitus: Majakovski ja Shklovskì. Kuvaus: Lili Brik. Erittäin huono kopio. Farssimainen kuvaus juutalaisista maanviljelijöinä autonomisella alueellaan.

24. Mihail Dubson: GRANITSA (Frontier, Lenfilm 1935), Kinotsentr 2. Tämäkin harvinainen juutalaisaiheinen elokuva, täysin epäonnistunut.

25. Sergei Eisenstein: IVAN GROZNYI III, viiden minuutin jakso, ei koskaan julkisesti esitetty, Kinotsentr 3. Nauni Kleimanin erikoislahja vieraalle pienestä naapurimaasta — Iivana Julman kolmatta osaa varten kuvatussa kohtauksessa Iivana kohtaa tiedustelijan, joka on yrittänyt huiputtaa häntä väärennetyllä komennolla ja avaa hänelle lattialuukun,
jossa viruu edellisen huiputusta yrittäneen ruumis. Mustan humoristinen ja varmasti kuvausaikanaan oman ajan todellisuuteen resonoinut kohtaus.

26. Izja Gerstein: BUMERANG (Boomerang, Kirgizfilm 1965), lyhyt, Kinotsentr 2. Väreiltään luopunut kopio. Dokumenttielokuva Kirgisian suuren järven saastumisesta. Hyllytettiin, vasta nyt esityslupa.

27. Tolomush Okejev: [NEBO NASHEVO DETSTVA] (Lapsuutemme taivas, venäjäksi dubattu versio, Kirgizfilm 1967), Kinotsentr 2. Okejevin palkittu esikoisteos jäi erittäin suppeaan levitykseen, vaikka kyseessä lienee ohjaajan paras elokuva. Kymmenenvuotias poika saapuu lentokoneella kaupungista tapaamaan vanhempiaan, jotka asuvat Kirgisian vuorilla, kokemaan heimojen katoavat tavat, näkemään hevoslaumojen majesteetillisen laukan.

28. Konstantin Lopushanski: POSETITELJ MUZEJA (A Visitor to the Museum, Lenfilm), Rossija. Leningradilaista “nekrorealismin” suuntausta edustava tekotaiteellinen, Stalkeria jäljittelevä teos esittää näyn maailmasta kaatopaikkana lopullisen tuhon partaalla.

29. Aki Kaurismäki: ARIEL, Rossija. Mielenkiintoinen elämys nähdä Moskovan suurissa festivaalisalissa englanniksi tekstitettynä kopiona, samalla korvakuulokkeesta venäjänkielistä tulkkausta kuunnellen. Luultavasti Kaurismäen huumori ei mene laajempaan yleisöön perille. Täälläkin kuitenkin vahvistuu, että tuntijoiden piirissä hän on kansainvälisesti arvostettu tekijä.

Friday, February 10, 1989

Berlin Film Festival 10-20 Feb 1989

Berliinin elokuvajuhlien profiili on tänä ja viime vuonna kohentunut – viime vuonna se oli vähintään yhtä mielenkiintoinen kuin Cannes, ja tänä vuonna taso oli vielä parantunut. Ohjelmistoon sisältyi 650 elokuvaa, joka päivä oli noin 100 elokuvaesitystä, rekisteröityjä osanottajia oli 5200. Juhlien volyymi alkaa lähestyä ratkeamispistettä. Luonnollisesti juhlien anti oli kiinni kävijän aktiivisuudesta: oli viisasta ylibuukata päivä niin, että vaikka joka toisesta elokuvasta käveli kesken ulos, saldo jäi silti hyväksi. Reunapaikat oven lähellä olivat parhaita.

Edustavaa profiiliaan Berliini ylläpitää amerikkalaisten suuryhtiöiden runsaalla edustuksella. Silti se on ennen kaikkea keskeinen arthouse-ohjelmiston esittelypaikka. Paitsi että kilpailusarjassakin ovat tuntemattomat maat hyvin esillä, varsinkin panoraama- ja forum-sarjoissa ne ovat runsaina erikoissarjoina edustettuina. Olisi ollut mahdollista nähdä laajat katsaukset kaukoidän elokuvaan, glasnostiin eri Itä-Euroopan maissa sekä tubreimpaan U.S. independents -tarjontaan. Ammattiväen market-osastollakin mainstreamin ulkopuolelle jäävä elokuva on vahvasti edustettuna.

Elokuva-arkiston kannalta mielenkiintoisin osasto, retrospektiivi, on kasvanut 1980-luvulla painavaksi. Valmistelut ovat ympärivuotisia, elokuvia löydetään ja jopa restauroidaan varta vasten siinä esitettäviksi. Tänä vuonna tuossa osastossa oli esillä peräti 84 elokuvaa, useimmat säälimättömästi vain kerran. Varsinkin Erich Pommer -sarja oli uraauurtava.

Ohjelmanvalitsijan yhtenä tehtävänä jublilla on toimia yleisönsä sijaiskärsijänä eli nähdä ne paperilla hyviltä tuntuvat elokuvat, joilla ei ole sitten kuitenkaan syytä Orionin yleisöä rangaista.

Elokuvien katselun ohella olennaista antia tuo festivaalien massiivinen dokumentaatio ohjelmakirjoineen, päivittäisine tasokkaine lehtineen ja elokuvaesitteineen. Tiukan karsinnankin jälkeen ne täyttävät kolme mappia.

Cine Centerin vihjepörssissä kiteytyvät kollegoiden-kohtalotovereiden kokemukset siitä, mitä elokuvia kannattaa karttaa ja mitkä taas ovat “kuumia vihjeitä”. ARIEL noteerattiin tuossa pörssissä korkealle.

Tapaamisia: pikaisimmin ymmärrettävästi järjestäjät, kuten Stiftung Deutsche Kinemathekin Eva Orbanz, Walther Seidler ja Wolfgang Theiss; juhlien dokumentaatiopalvelussa työskentelevät tutkijaystäväni Frank Arnold ja Ulrich von Berg; Staatliches Filmarchiv der DDR:n Manfred Lichtenstein; National Film Archiven ahkerat retrospektiivivieraat David Meeker ja Markku Salmi; meitä animaatio-ohjelmillaan auttanut Jayne Pilling, nyt BFI:n levitysosaston vt. johtaja; Gunnar Almér, kollega Tukholman kinemateekista; Janos Varga Unkarin elokuva-arkistosta; Keiko Sei, Infermentalin Tokion edition toimittaja; David Robinson; Christian Braad Thomsen.

Vähäisin ei ole suomalaiskontaktien merkitys: Suomesta on paikalla 43 rekisteröityä osanottajaa Jukka Mäkelästä ja Jörn Donnerista lähtien. Berliini on merkittävä suomalaisen ammattiväen tapaamispaikka, kannattaa arkistonkin noteerata vuotuisten matkakohteiden joukossa. Hyvän sijainnin saaneella Skandinavian osastolla Kirsi Tykkyläisen emännöimässä Suomen tòimipisteessä on ARIELIN ansiosta vilkasta.

KATSELURAPORTTI

I KILPAILUSARJA

1. Stephen Frears: DANGEROUS LIAISONS, USA/Englanti 1988. Hyytävä tulkinta Choderlos de Laclosin kirjeromaanista.

2. Roland Gräf: FALLADA – LETZTES KAPITEL, DDR 1988. Psykologisesti uskottava kuvaus kirjailijakohtalosta Kolmannessa valtakunnassa.

3. Bruno Nuytten: CAMILLE CLAUDEL, Ranska 1988. Gérard Depardieu kuvanveistäjä Rodinina ja Isabelle Adjani hänen oppilaanaan henkilöhahmotukseltaan ja kuvailmaisultaan väkevässä mutta rakenteeltaan puutteellisessa, liikaa Adèlen tarinaa muistuttavassa työssä.

4. Pantelis Voulgaris: I FANELLA ME TO 9 (Das Trikot mit der 9), Kreikka 1988. Alkua 30 min. Tavanomainen jalkapallotarina.

5. Carlos Saura: LA NOCHE OSCURA, Espanja 1988. Alkua 50 min. Selliin teljetyn munkin houreita ohjaajan heikoimpiin kuuluvassa elokuvassa.

6. Wu Ziniu: WAN ZHONG (Iltakellot), Kiina 1986. Alkua 30 min. Shokeeraavana scopena toteutettu kuvaus toisen maailmansodan raakuuksista.

7. Péter Timár: MIELOTT BEFEJEZI ROPTET A DENEVER (Ennen kuin lepakon lento katkeaa), Unkari 1988. Terävästi alkava tarina yksinhuoltajaäidistä ja teinipojasta muuttuu keinotekoiseksi,, kun äidin miesystävä alkaa himoita poikaa.

8. Jonathan Kaplan: THE ACCUSED, USA 1988. Pätevä draama “huonomaineisesta” tytöstä (Jodie Foster), joka, tultuaan raiskatuksi, joutuu tavallaan itse syytetyksi.

9. Tevfik Baser: ABSCHIED VOM FALSCHEN PARADIES, BRD 1988. Pienimuotoinen, aito kuvaus turkkilaisnaisesta, joka on murhannut väkivaltaisen miehensä ja kokoaa identiteettiään vankilassa.

10. Chantal Akerman: HISTOIRES D’AMERIQUE, Belgia/Ranska 1988. Alkua 40 min. Puhuvia päitä – New Yorkin juutalaisten tarinoita. Ei JEANNE DIELMAN -tasoa.

11. Ulrike Ottinger: JOHANNA D’ARC OF MONGOLIA, BRD 1989. Alkua 45 min. Avoimen teatraalisesti toteutettu kolmituntinen kuvaus omituisten naisten matkasta Siperian pikajunassa.

12. Peter von Gunten: PESTALOZZIS BERG, Sveitsi/DDR 1988. Alkua 30 min. Gian Maria Volonté Pestalozzina puuduttavassa elokuvassa.

13. Vadim Abdrashitov: SLUGA (Palvelija), NL 1988. Loppukohtaus näkemättä. Ohjaajalle ja käsikirjoittaja Mindadzelle luonteenomainen kompleksinen, kiehtova tarina, joka sortuu hiukan liialliseen näppäryyteen. Ei JUNA PYSAHTYI -tasoa.

14. Frank Beyer: DER BRUCH, DDR 1988. Pääosissa länsisaksalaiset suosikkinäyttelijät –historiallinen avaus Saksojen yhteistyöhön elokuvan alalla. Tästä saattaa tulla alkaneen vuodensuosikkeja Liittotasavallassa. Zoo-Palast jyrisi naurusta tässä Ealing-tyyppisessä ryöstötarinassa.

15. Yoji Yamada: DAUNTAUN HIROZU (Hoffnung und Schmerz), Japani 1988. Alkua 50 min. Mainio tarina sisäoppilaitoksen pojista, jotka piilottavat gangstereita pakenevan geishan. Yamada pitäisi esitellä Orionissa.

16. Eli Cohen: HAKAYITZ SHEL AVIYA (Avijan kesä), Israel 1988. Alkua 20 min. Valmistusmaansa uuden elokuvan huomattavin saavutus. Kipeä kuvaus teinitytöstä, jonka äiti on tullut keskitysleirillä hulluksi.

17. Alan Parker: MISSISSIPPI BURNING, USA 1988. Rankka kuvaus rotuväkivaltaisuuksista, mukaansatempaava, mutta ei ehkä Ramboa kummempi.

18. Villi Hermann: BANKOMATT, Sveitsi/Italia 1989. Alkua 30 min. Kiinnostava tarina nuorista rikollisista ja entisestä pankinjohtajasta (Bruno Ganz), joka ottaa ainoan heistä pelastuneen hoiviinsa.

19. Oliver Stone: TALK RADIO, USA 1988. Näkemistäni kilpailusarjan elokuvista paras, kuvaus yöradion fantastisesta juontajasta (Eric Bogosian), joka saa ihmisten pimeimmät puolet avautumaan liiankin tehokkaasti.

20. Dusan Hanák: JA MILUJEM, TY MILIJJES (Minä rakastan, sinä rakastat), Tshekkoslovakia 1980. Alkua 30 min. Rähjäisyydellään vakuuttava tarina rautatieläisistä, jänneväli yltää farssista emotionaalisuuteen.

21. Woody Allen: ANOTHER WOMAN, USA 1988. Taas vaatimaton yritys tehdä Bergman/Tshehov -tyyppistä elokuvaa. Allen on mestari poploren hahmotuksissaan mutta ei näissä tekosyvällisyyksissä.

LISAKSI kilpailusarjassa olisivat olleet kiinnostavia Rivetten LA BANDE DES QUATRE (1988), Derek Jarmanin WAR REQUIEM (1988), Barry Levinsonin RAIN MAN 1988), Ivan Nitshevin bulgarialainen glasnost-elokuva IVAN I ALEKSANDRA (1988) ja Marina Goldovskajan kohuttu neuvostoliittolainen vankileiritutkielma SOLOVETSHKAJA VLAST (1988).

II PANORAAMA

22. Ron Mann: COMIC BOOK CONFIDENTIAL, Kanada 1988. Alkua 30 min. Repäisevä dokumentti amerikkalaisen sarjakuvan mestareista – keskeisten vaikuttajien haastattelut mukana.

23. Andras Jeles: ALOMBRIGAD (Uniprikaati), Unkari 1983. Alkua 65 min. Henkeäsalpaavan kekseliäs työ, tuo mieleen Music Televisionin. Rakenteen hataruus laimentaa mielenkiintoa,.

24. Obie Benz: HEAVY PETTING, USA 1989. Atomic Cafn tyylinen vitsikäs haastattelu- ja dokumenttikollaasi 1950-luvun seksitabuista.

25. Keenen Ivory Wayans: I’M GONNA GIT YOU SUCKA, USA 1988. Hölmön hauska parodia mustista supersankareista valmistettiin independent-tuotantona mutta on UA:n levitykseensä ottamana kohonnut listoilla korkealle.

LISAKSI panoraaman kiinnostavaan U.S. independents -antiinkuuluivát Tony Buban LIGHTNING OVER BRADDOCK (1988) ja Martin Donovanin APARTMENT ZERO (1988). Sarjassa esitettiin Derek Jarmanin parhaaksi väitetty työ IMAGINING OCTOBER (1984).

III FORUM

26. Theo Angelopoulos: TOPIO STIN OMICHLI (Maisema sumussa), Kreikka 1988. Alkua 50 min. Visuaalisesti intensiivinen kuvaus kahdesta lapsesta, jotka lähtevät Länsi-Saksaan isäänsä etsimään. Dramaturgia ei ole ohjaajan vahva puoli.

27. Marcel Ophuls: HOTEL TERMINUS. LA VIE ET LES TEMPS DE KLAUS BARBIE, USA 1988. Pituus 4 tuntia. Ohjaaja läsnä esityksessä. Ophulsin uusi historiallinen dokumenttielokuva on ihmeen kiehtova ja rikas ankeasta aiheestaan huolimatta, eikä pituudestaan huolimatta pitkästyttävä. Noin 100 ihmistä esiintyy elokuvassa. Ehdottomasti nähtävä Suomessa.

28. Aleksandr Sokurov: DNI SATMENIJA (Tag der Finsternis), NL 1988. Alkua 20 min. Vaikuttaa hyvin lupaavalta, ladatun väkevältä alun perusteella. Saatava nähtäväksi Suomessa.

LISAKSI foorumissa olisi voinut nähdä: Philippe Garrel: LES MINISTERES DE L’ART (Ranska 1988, 16 mm, 52 min), dokumentti sellaisista elokuvantekijöistä kuin Akerman, Berto, Carax, Doillon ja Techin; Chen Kaige: HAI ZI WANG (König der Kinder, 1987); Vasili Pitshul: MALENKAJA VERA, NL 1988; Ousmane Sembene: CAMP DE THIAROYE, Senegal 1987; Otar losselianin UN PETIT MONASTERE EN TOSCANE, Ranska 1988 (52 min); Charlotte Zwerinin THELONIOUS MONK: STRAIGHT, NO CHASER, USA 1988, nirson jazz-ekspertin David Meekerin suositus; John Holland: A NIGHT IN HAVANA, DIZZY GILLESPIE IN CUBA, USA 1988; Jean Rouch ja Tam-Sir Doueb: erinomaiseksi mainittu BOULEVARDS D’AFRIQUE, Ranska 1988; Francisco Lombardi: LA BOCA DEL LOBO (Die Höhle des Löwen), Peru 1988, joka lienee ostettu Suomeen; Aleksandr Sokurovin 40-minuuttinen MARIA (1978/1988); Krzysztof Kieslowski: KROTKI FILM O MILOSCI (Lyhyt elokuva rakkaudesta), Puola 1988, vahvaksi mainittu; Erwin Leiser: DIE FEUERPROBE, BRD 1988; Tony Rayns: NEW CHINESE CINEMA ja FILM IN THE PHILIPPINES; Jerry R. Barrishin vitsikkääksi todettu SHUTTLECOCK, USA 1989; videosarja Pasolinin haastatteluja, mm. Pasolinin keskustelu Ezra Poundin kanssa 1967. .

IV MARKET

29. David Hare: PARIS BY NIGHT, Englanti 1988. Alkua 20 min. Charlotte Rampling joutuu kiristyksen uhriksi toimiessaan Englannin edustajana Euroopan parlamentissa Pariisissa. Vaikuttaa jännittävältä.

30. Mike Leigh: HIGH HOPES, Englanti 1988. Alkua 40 min. Omaperäisiä henkilöhahmoja nyky-Englannin satiirissa. Vaikuttaa lupaavalta.

V UUSI SAKSALAINEN ELOKUVA

KULUNUT VUOSI on ollut tiettävästi huono. Näkemieni ohella seuraavia suositeltiin vaihtelevissa määrin. Norbert Bunge ja Christine Fischer-Defoy: MY NAME IS BERTOLT BRECHT – EXILE IN U.S.A.; Harun Farocki: BILDER DER WELT UND INSCHRIFT DES KRIEGES; Helma Sanders-Brahms: MANOVER; Rudolf Thome: DER PHILOSOPH; Joseph Vilsmaier: HERBSTMILCH.

VI RETROSPEKTIIVI: ERICH POMMER

YLEISARVIO: ks. artikkelini (HS 25.2.1989).

31. Robert Siodmak: VORUNTERSUCHUNG, 1931. Realistisuutta tavoitteleva rikostarina.

32. Graham Cutts ja Alfred Hitchcock: DIE PRINZESSIN UND DER GEIGER eli THE BLACKGUARD, Saksa/Englanti 1925. Yllättävin löytö: suuren tyylin tuotanto, jossa Hitchcockin panos merkittävä.

33. Arthur Robison: MANON LESCAUT, 1925. Restauroitu 130-minuuttinen kopio Prévostin galantin tarinan uhkeasta filmatisoinnista.

34. Arthur Robison: PIETRO, DER KORSAR, 1924. Restauroitu 100-minuuttinen kopio. Suurellinen merirosvotarina hyödyntää NIBELUNGENIN näyttelijöitä, osin lavasteitakin.

35. Ludwig Berger: EIN WALZERTRAUM, 1925. Restauroitu 140-minuuttinen kopio. Elokuvan hurmaava tulkinta ennakoi jo pitkälle Lubitschia, joka teki tarinasta oman versionsa THE SMILING LIEUTENANT.

36. Mauritz Stiller: HOTEL IMPERIAL, USA 1927. Itävaltalainen hotelli rintamavyöhykkeellä monenlaisen draaman näyttämönä, Pola Negri emännöi.

37. Hanns Schwarz: DIE WUNDERBARE LUGE DER NINA PETROWNA, 1929. Visuaalisesti magneettinen tarina venäläisen upseerin vaimon (Brigitte Helm) rakkaussuhteesta nuoreen sotilaaseen. Mykän elokuvan huippuja.

38. Joe May: HEIMKEHR, 1928. 145 min. Ohjaajansa mestariteos, hivelevällä tyylillä toteutettu kuvaus kahden sotavangin paluusta Siperiasta kotiin, missä odottaa vaimo Dita Parlo.

39. Rowland V. Lee: BARBED WIRE, USA 1927. Ylpeyttä ja ennakkoluuloa: saksalaissotilaita vankileirillä ranskalaisella maatilalla, Pola Negri emännöi jälleen.

40. William K. Howard:FIRE OVER ENGLAND, Englanti 1938.Alkua 40 min. Jähmeä historiallinen elokuva Englannin ja Espanjan sodasta, Flora Robson Elisabethina.

41. Robert Siodmak: QUICK, 1932. Alkua 30 min. Lilian Harvey ihastuu klovniin nimeltä Quick (Hans Albers).

42. Fritz Lang: METROPOLIS, 1925/1926. Enno Patalasin restauroitu 140-minuuttinen kopio. Aina ristiriitainen, henkeäsalpaava elämys.

VII RETROSPEKTIIVI: EUROOPPA 1939

43. Fritz Hippler: DER WESTWALL, 1939 + kolme dokumenttielokuvaa (“Kulturfilme”): HEIMAT UND BODEN, KURZFAHRT INS KINDERLAND ja DANZIG, kaikki 1939. Dokumenttielokuvat ilmaisullisesti loistavia. Saksa rakentaa länsirajalleen “puolustuslinjaa”. Viimeisessä elokuvassa esitetään, miten Puolan aggressiot Saksaa kohtaan ovat käymässä sietämättömiksi.

44. UUTISKATSAUKSIA TOISEN MAAILMANSODAN SYTTYMISVIIKOLTA: PATHE JOURNAL 6.9.1939, BRITISH MOVIETONE 7.9.1939, UFA TONWOCHE 7.9.1939.

VIII RETROSPEKTIIVI: RANSKAN VALLANKUMOUS (CINEMA PARIS)

45. Dimitri Buchowetzki: DANTON, Saksa 1921. Niin huono kopio, että kasvoista erottuvat enää ääriviivat. Aäninopeudella muutenkin tyhmähkö elokuva muuttuu sietämättömäksi. Emil Jannings on Danton, Werner Krauss Robespierre.

46. D.W. Griffith: ORPHANS OF THE STORM, USA 1921. Ääninopeudella 150-minuuttinen eepos nopeutuu mutta muuttuu myös nykiväksi. Silti koskettava; opetukset nykyajalle ovat saaneet antiikkisen hohdon.

NEUVOTTELURAPORTTI

Kävin neuvotteluja länsisaksalaisen Cinema Computer Systems -yhtiön kanssa ATK-lipunmyynnin hankkimisesta Orioniin. Perustana tälle oli Finnkinon suositus. CCS:n johtajalta Thomas Dausendilta sain asiaa koskevan tarjouksen.

Berliinin elokuvajuhlat itsekin olivat nyt siirtyneet tietokonelipunmyyntiin: se mahdollistaa reaaliajassa tapahtuvan myynnin monessa pisteessä, joka hetki tarkan tiedon jäljellä olevista paikoista ja mutkattomasti samanaikaisesti tapahtuvan monenlaisten lippujen myynnin moniin näytöksiin. Elokuvajuhlillahan on n. 1000 näytöstä. Tilitykset syntyvät systeemin ansiosta välittömästi.

Orionissakin systeemiin kannattaa siirtyä, koska se merkitsee huomattavasti parempaa palvelua: jatkuva ennakkomyynti, suosittujen näytösten helpompi loppuunmyyminen, mahdollisuus paikkalippujen käyttöön suosituissa esityksissä. Pelkästään työvoimakustannusten säästöllä systeemi maksaa itsensä takaisin kolmessa vuodessa.

Lippu tulostuu printteristä puolessa sekunnissa. Pankki- ja luottokorttivalmius on etu niille, jotka ostavat useita lippuja ennakkoon ja jos kirjamyynti otetaan systeemiin myös mukaan.

KIRJAHANKINNAT

Hankin elokuva-arkiston kirjastoon retrospektiivin oivalliset, tutkimuksellisesti korkealuokkaiset kirjat, Wolfgang Jacobsenin ERICH POMMER — EIN PRODUZENT MACHT FILMGESCHICHTE (ARGON/SDK 1989) ja Hans Helmut Prinzlerin (toim.) EUROPA 1939 — FILME AUS ZEHN LANDERN (SDK/Internationale Filmfestspiele Berlin 1989).